Kävin eilen jääkiekkossa. Oli ihan mukavaa, vaikka kasvattajaseurani otti kuonoon ihan reilusti. Tuli aivan semmonen fiilis, että minkähän takia mie täällä katsomon puolella istun, kun ihan hyvin muutaman asian toisella tavalla mennessä pelaisin kentällä. Kyllä tässä on nyt kohta vuorokauden ollu semmonen fiilis, että ensi kaudella vielä kokeilen, miten se luistin liikahtaa ja liityn johonkin paikalliseen jääkiekkojoukkueeseen. Toki tavoitteena on vielä joskus pelata kasvattajaseurassani ja urheilun henkisen ikuisen kotijoukkueen paidassa. Mukavaahan se varmaan olis, luulisin.

Se miksi silloin nuorempana heitin pelihommat pois ja aioin ikuisesti olla pelaamatta johtui muutamista näkemyseroista siitä miten jääkiekkoa pitää pelata joukkueen valmennusjohdon kanssa. Olis vain pitäny olla kärsivällisempi eikä lähteä kaiken maailman hömpötysajatusten mukaan juokesemaan. Monia monia juttuja olis saanu nähä jos olis pelannu jääkiekkoa kaikki nämä vuodet tässä välissä. Noo ensi vuonna sitten ehkä hommat on toisella tavalla. Saapas nähän miten henkisesti pystyn edustamaan muuta kuin kasvattajaseuraani. Olenhan kyllä jo jalkapalloa pelannut eräässä muussakin seurassa ja yhdessä toisessakin, mutta tässä nyt on kysymys vähän muustakin.