Mulla olis ihan hirvesästi asiaa kirjotettavana ja kaikelle maailmalle julkastavana, mutta en tiä mistä pitäs ruveta alottamaan. Olen jo kirjotellu jotain siitä sun tästä. Täytyy nyt taas jotakin kirjottaan.

Elämäni pyörii tosi vahvasti työn ja perheen välillä. Olis mukava harrastaa jotain mukavaa, mutta en oikein ehi. Olen tänä talvena käyny kolme kertaa jalkapalloharjoituksissa, kerran hiihtämäss ja kerran laskettelemassa. Lukemattomia kertoja olen käynyt koiran kanssa lenkillä. Se on ihan mukavaa. On tosi suuri määrä tämän uuden asuma-alueen ihmisiä joihin olen päässyt tutustumaan tavatessani heitä koiralenkillä. Niinhän se on, kotiperälläni ei sellaista ollut, kun ei siellä oikein koiria ollutkaan muilla kuin meillä. Tai ainakiin niin hienoa ja semmoista citykoiraa. Olihan siellä niitä ympäri vuorokauden räksyttäviä häkkikoiria.

Olin tänään töissä taas. Kyllä se niin on että mie en todellakaan koe saavani sitä arvostusta tuolla firmassa kuin kokisin ansaitsevani. Ei ole kovinkaan paljon mahkuja edetä urallani, vain sitä yhtä ja samaa saa tehä koko ajan. Ei saakelin saakeli. Jos puolen kymmentä vuotta on jo työstäny samaan jobia koko ajan alkaa jo pikkusen mieli tehä jotain muutakin. Ja vahvasti mieleni tekee tosiaan tehä niin. Ens viikolla olis 200km:n päässä yks kokous. Minua pyydettiin lähtemään omalla autollani sinne. Ilmoitin, että kyllä voin lähteä jos mulle joku maksaa polttoaineet. Olen muutaman kerran käynyt niissä miittingeissä, eikä kukaan ole maksanu mulle polttoaineita vielä autoon. Saapas nähä miten käy.

Ja sitä jääkiekkoa tosiaan voisin alkaa pelaamaan ensi kaudella. Se voisi olla kyllä ihan jees hommaa vielä näillä ikävuosillaki.