Tännään oli sitten sunnuntai. Tosi inhottavaa kun huomenna on taas maanantai ja täytyy lähteä toimistontohinoihin. Onhan se kyllä toisaalta varsin hassua ajatella sillä tavalla koska elantonihan perustuu kaikkien jo tietämällä tavalla täysin suoritusperusteiseen palkkionmaksuun. Eli oleskelemalla ja vapaamatkustajana olemalla ei tätä kivitaloa olis rakennettu. Saakeli.
Kivitalosta puheenollen, meillä kävi tänään kylässä tämän paikkakunnan parhaat kaverit. Ollaan tunnettu ne nelisen vuotta. Aika villisti meän kaveruus lähti liikkeelle, nimittäin edellinen rivarihuoneistomme oli se mikä meät toi kavereiksi. Nimittäin me ostettiin meän huoneisto niiltä. Siinä sitten tutustuttiin ja niin edelleen. No tätä taloa ko tehtiin viime kesänä niin se jätkä niistä oli mulla kaverina sisustusvaiheessa tekemässä tätä taloa. Ja olihan se mahottoman hyvä tekemään listotushommia ja muitaki timpurinhommia kaverina. Kyllä kaveria aina tarvitaan ja ne on mahottoman arvokkaita olemassa. Vastapalvelukseksi mie ajattelin olla niitten talolla kaverina ja lähteä käymään ostamassa yhtä juttua tässä kevväämmällä. Siis siihen palataan taas ko ne kävi meillä. Poristiin tietenki urheilusta ja veikkauksista ko kuulutaan nyt samaan veikkausporukkaan. Tiesivät kertoa semmosta, että eräs tuttu oli voittanu veikkauksessa viikolla pikkusen potin. Veti muuten hiljaseksi. Täytyy oikeasti miettimään tätä asumapaikkaa kun toisella puolella kaupunkia tietään tuommosia asioita meän naapurustosta, mutta me ei tietä mittään vaikka päivittäin ollaan poristu tuossa kadulla. Perhana.

Joo, sitten taas kahviteltiin ja kateltiin netistä muutamia sopivia ostokohteita.

Tämmöstä. Olympialaiset ovat meneillään, mutta ei paljon menestys tai menestymättömyys hetkauta, koska tuskin vaikuttaisivat minun taloudelliseen tilanteeseen yhtään mitään. Näin se vain on. Huomasin sen pointin silloin kun opiskeluaika loppui ja täytyi ruveta tienaamaan ite omaa elantoa.